David Hume (ei tosin se suuri Hume) on kirjoittanut 30-luvulta alkaen dekkareita. Otava on niistä julkaissut suomenkielisinä valtaosan Cardby-sarjassa. Yllättäen sain pojaltani joululahjaksi kirjan "Kuolema Cardbylle". Yllättävää oli se, että sellainen teos ylipäätään oli löytynyt paikallisesta Tex-antikvariaatista ja että sen painovuosi (3. painos) oli sattumalta syntymävuoteni. Luinkin sen ahmien ja odotin jonkinlaista rendez-vous -kokemusta. Sitä ei tullut. Mutta kieliasu oli kiintoisa. Teksti oli luettavampaa kuin nykyisten dekkarikirjailijoiden, aihe puhtaasti jalokiviryöstö ilman minkäänlaisia sosiologisia viittauksia, pääroistoista yksi oli nainen ja täysin tasa-arvoisen paha muiden roistojen rinnalla.

Pelkistetty tyyli sopi joulun sanomaan.

Mutta mitä onkaan nykysuomen kielellä razzia, kynttilä ja haitta?