Abruka ja perhoset

Jüri Tuulik on tunnettu eestiläinen kirjailija. Hän on julkaissut romaaneja, novelleja,näytelmiä ja kuunnelmia. Yhtään hänen teostaan ei ole jostain syystä käännetty suomeksi ja julkaistu Suomessa. Yksi hänen kuunnelmansa (Kurkien lähtö, 1982, suom. Jouko Vanhanen) on poikkeus, se on joskus esitetty Suomen radiossa.

Jüri on tunnettu Eestissä erityisesti Abrukan saareen liittyvistä kertomuksistaan. Näissä kertomuksissa abrukalainen ihminen ja abrukalainen elämanfilosofia on kaikki. Vaikka Abruka on vain pieni, vähäväkinen (mutta perhosfaunaltaan kuitenkin suuri) saari Saaremaan pääkaupungin Kuressaaren lähellä, sen merkitys ihmismielen kulttuurihistoriallisena arkistona on tärkeä. Näin ainakin itse ajattelin Jürin kirjoja lukiessani. Jossakin ihminen siis vielä on ihminen, tai ainakin oli vielä muutama vuosikymmen sitten.

Jüri Tuulikin kirja Linnusita (suom. Linnunpaska) sisältää hyvän läpileikkauksen abrukalaisuudesta. Kirja on ilmestynyt vuonna 2004, kustantajana Maalehe raamat. Kirja päättyy tarinaan päivänperhosta. Julkaisen sen tässä omana käännöksenäni. Luvan käännökseeni ja sen julkaisemiseen olen saanut kirjailijalta itseltään kesällä 2005 Kuressaaressa Kuursaalin terassitapaamisessa.

 

Päivänperho

Eräänä päivänä syntyi Päivänperho. Katsoi ympärilleen, hämmästeli, kysyi:

"Missä minä olen?"

"Sinä olet maailmassa", hänelle vastattiin.

"Mikä on maailma?"

"Kaikki se, mitä näet, ja kaikki se, mitä et näe."

"Mitä minä en näe?", uteli Päivänperho.

Ja hänelle puhuttiin suurista meristä, korkeista vuorista, kaukaisista tähdistä.

"Tahdon lentää jonnekin. Minun täytyy lentää jonnekin", sanoi Päivänperho.

"Mikä on maailman kaunein paikka?"

"Napoli", sanottiin hänelle. "Kun olet nähnyt Napolin, voit kuolla"

"Minä tahdon nähdä Napolin", sanoi Päivänperho."Mihin suuntaan minun pitää lentää?"

Hänelle kerrottiin, että Napoli on hyvin kaukana, on lennettävä yli korkeiden vuorien,yli syvien merien, yli laajojen salomaiden.

"Missä suunnassa Napoli on", kysyi Päivänperho.

Hänelle näytettiin.

"Siis lennän Napoliin", sanoi Päivänperho.

"Et pääse perille", sanottiin hänelle. "Napoli on hyvin kaukana. Sinne pitää lentää monta viikkoa tai monta kuukautta. Mutta sinä elät vain yhden päivän."

"Minä tahdon nähdä Napolin", toisti Päivänperho ja nousi lentoon.

Häntä vastaan lensi perhosia, ne kysyivät:"Minne lennät?"

"Napoliin"

"Älä ole tyhmä", sanottiin hänelle, "sehän on järjetöntä."

"Minä tahdon nähdä Napolin."

Ja hän lensi eteenpäin. Lensi yli puiden ja yli pienten ojien ja yli pienten lahtien ja pääsi illaksi suurelle viljapellolle asti. Siinä hän laittoi siivet yhteen, huokaisi ja kuoli.

Päivä oli päättynyt.