Identiteetti muodostuu minän suhteesta ympäristöön, tapahtumiin ja kokemuksiin. Identiteetti on siis aika persoonallinen otus, se ei pysy samanlaisena ajallisesti, ei edes ole ehkä hetkellisestikään varmennettavissa joksikin, ja silti se on jotakin. Sitä ei voi itse rakentaa mieleisekseen, mutta kuitenkaan se ei tule puhtaasti minän ulkopuolelta. Kyynikko voisi kuitata asian kysymällä: "Mihin identiteetti -käsitettä ylipäätään tarvitaan? Itsensä ylentämiseen ja toisten alentamiseen?"

Joku psykoanalyytikko voisi repäistä persoonallisuusanalyysin seuraavasta tarinasta. Siitä löytää maallikkokin jotain identiteetin alkujuurta. Kertomuksen on kirjoittanut yhteiskoulun 10-vuotias ekaluokkalainen vuonna 1967. Tarina on tähän kopioitu täysin alkuperäisessä muodossaan, kappalejako noudattaa tosin ankarasti äidinkielen opettajan punakynämerkintöjä.

Isäni ammatti

Isäni ammatti on hyvin monipuolinen. Hän on nimittäin puuseppä. Isäni on myös kätevä kirvesmies.Hän käy työssä verstaalla, joka on Kuurolassa. Joskus hän joutuu lähtemään jopa Lappeenrantaan ja Kemiin asentamaan kalustoja.

Minäkin valmistelen mielelläni kaikkia pikku esineitä puusta, sillä luulenpa, että olen perinyt sen taidon isältä. Isäni on valmistanut useat huonekalumme itse. Hän neuvoo usein minua, joten hän on siinäkin suhteessa kätevä. Kesälomallakaan hän ei ei malta jättää puusepän töitä, sillä viime lomalla hän teki neljä keinutuolia. Meillä kotona on siis pieni huone, jossa minun työkaluni ovat.

Isän työpäivä on aika pitkä, nimittäin yhdeksän tuntia, mutta lauantait hän tekee jotain pikku puuhaa. Kyllä se isä on kiva kaveri.

Tämän aineen on arvostellut lehtori Laura Keipi. Arvosana 9-.