Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa.

Sävähdyttävä kuvaus mahdollisesta tulevaisuudesta, mikäli ilmaston lämpenemistä ei pystytä pysäyttämään. Finlandia-ehdokkuutensa arvoinen teos.

Roman Dobrzynski: La Zamenhof-strato.

L.L.Zamenhofin pojanpojan elämäkerta ja elämänkatsomus tulevat selvästi esille keskusteluissa kirjan tekijän kanssa. Hyvin henkilökohtainen ja syvällinen kuvaus maailmasta, alkaen fasismista ja jatkuen ohi nykyisyyden. Esperantistille eräänlainen käsikirja, opas interna ideo -käsitteen taustoihin.

Imre Kertesz: Kohtalottomuus.

Nuoren pojan kokemuksia keskitysleiriltä. Kaikki sujuu suunnitelmallisesti, jopa leppoisasti, tapahtumat etenevät kuten niiden pitääkin, pojan mielestä oikeutetusti ja oikein. Vain lukija järkyttyy.

Arto Salminen: Kalavale.

Arto Salmisen viimeiseksi jäänyt teos. Alaston totuus nykyvaiheen kaikki myynnissä -kapitalismista.

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina.

Ishiguro on uusi tuttavuus minulle. Nappasin kirjan kirjaston uutuushyllyltä täydentämään joulukirjakasaani. Lopulta se osoittautui ehkä pinon parhaimmaksi. Loistavasti rakennettu, sujuvasti etenevä, kieli arkisen pehmeää mutta täynnä sisältöä. Itse tarina uskomaton. Tämän kirjan juonta ei saa paljastaa, kirja pitää lukea. Suosittelen.