Verottaja kohtelee minua rankasti. Vuoden 2003 verotuksessa jouduin vetoamaan aina vuoden 1958 rakennuslakiin saadakseni kotitalousvähennyksen hyväksytyksi. Vuoden 2004 verotuksessa maksettu perintövero ei riittänyt, vaan verottaja vaati kaksoisverotusta virheellisesti luovutusvoittoon vedoten. Ennustanpa,  että vuoden 2005 verotuksessa ei kelpaa Viroon kiinteistön luovutusvoitosta maksamani vero, vaan verottaja tulee siitäkin lainvastaisesti vaatiman kaksoisverotusta.

Vuoden 2004 verotuksesta tein oikaisulautakunnalle oikaisupyynnön. Asiasta on luvattiin päätös 14.6.2006. Asia pantiin kuitenkin pöydälle ja päätös siirtyy syyskuulle. Päätös on odotettavissa siis noin 9 kuukautta valituksen jättämisen jälkeen. Tällainen vitkuttelu kypsytti minut lopullisesti. Niinpä laitoinkin toukokuussa Timo Soinille eduskuntaan viestin, että mitenkähän näihin asioihin voisi puuttua. Soini toimi ripeästi, ja jätti 8.6.2006 kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle (http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_497_2006_p.shtml). Kysymys on toimitettu valtiovarainministeriölle 13.6.2006. Asiasta vastaavan ministerin on annettava vastaus 21 päivän kuluessa eli viimeistään 4.7.2006. Vastauksesta riippuu miten asiaa jatkossa hoidetaan.

 

KK 497/2006 vp - Timo Soini /ps

KIRJALLINEN KYSYMYS 497/2006 vp
Virheellisten verotuspäätösten aiheuttamat taloudelliset menetykset

 

Eduskunnan puhemiehelle

Verolainsäädännössä yleensä verovelvollinen määrätään maksamaan verotuspäätöksen mukainen vero verottajalle, vaikka siitä valitettaisiin. Esimerkiksi perintö- ja lahjaverolain 52 §:n mukaan vero on maksettava, vaikka verotus ei olisikaan saanut lainvoimaa. Näin ollen verovelvollinen joutuu maksamaan määrätyn veropäätöksen mukaisesti verot, vaikka olisikin tehnyt päätöksestä oikaisuvaatimuksen oikaisulautakunnalle tai valituksen hallinto-oikeudelle. Tällöin verottaja voi, myöhemmin mahdollisesti vääräksi todettavalla päätöksellä, saattaa verovelvollisen maksettavaksi huomattavia summia.

Jos myöhemmin verotusta valitustien läpikäynnin jälkeen muutetaan verovelvollisen eduksi, maksetaan hänelle laissa säädetty korko maksupäivän ja palautuspäivän väliseltä ajalta. Tämä korko on kuitenkin suuruudeltaan niin pieni, että yleensä verovelvollisella olisi ollut mahdollisuus hankkia verottajan hallussa olleelle pääomalle korkeampikin tuotto. Näin on tilanne esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen määrätään maksamaan perintöveroa ja verotettavat varat joudutaan ottamaan käyttöön vaikkapa verovelvollisen rahastosäästöistä. Rahasto-osuuksien tuotto olisi usein paljon suurempi kuin se tuotto, jonka verovelvollinen voi saada palautettavalle verosummalle laissa määrättyinä korkoina.

Hallituksen tulisikin pyrkiä varmistamaan se, ettei verotuspäätöksillä aiheuteta verovelvolliselle taloudellista haittaa silloin, kun veropäätöstä myöhemmin muutetaan verovelvollisen eduksi. Hallituksen tulisi myös pyrkiä vähentämään veropäätöksistä tehtäviä oikaisupyyntöjä ja valituksia esimerkiksi ohjeistamalla veroviranomaisia. Oikaisupyyntöjen ja tuomioistuimille tehtyjen valitusten määrän väheneminen sekä säästäisi valtion varoja että vähentäisi niitä verovelvollisille aiheutuvia taloudellisia menetyksiä, joita virheelliset veropäätökset aiheuttavat.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, ettei verovelvollisille aiheudu taloudellista tappiota silloin kun määrätään vero, joka myöhemmän päätöksen perusteella poistetaan tai veroa alennetaan, kun samalla otetaan huomioon verovelvollisille lain mukaan maksettava suhteellisen pieni korko verrattuna siihen pääoman tuottoon, jonka verovelvollinen olisi voinut verottajan hallussa olleille varoille muuten saada?

Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2006

Timo Soini /ps