Mitäs tämä nyt sitten on? Divarista kulkeutui sattumien kautta käteeni Daniil Harmsin kirja Sattumia, WSOY, 1988. Jos olet kahlannut läpi venäläisiä klassikoita ja tiedät mitä Pushkin on, niin voipa olla terveellistä tutustua tähän kokoelmaan. Harms (1906-1942) on kirjallinen häirikkö, venäläinen radikaali, jonka tarinoissa Pushkin putoaa tuolilta, eukot putoilevat ikkunoista ja ruumiit istuvat kassakoneen ääressä. Venäläisyys on äärimmäisyyttä, tässä kirjassa erityisesti. "Lukija, syvenny tähän satuun niin tunnet olosi oudon levottomaksi", sanoo Harms. Harmsilta on suomeksi julkaistu toinenkin kirja, Ensiksikin ja toiseksi (Desura 2002).

 

Neljä kuvaa siitä, miten ihminen ällistyy kuullessaan yllättäen uuden ajatuksen

1.

KIRJAILIJA: Minä olen kirjailija.

LUKIJA: Ja minun mielestäni sinä olet p---a!

(Kirjailija seisoo hetken aikaa järkyttyneenä tästä uudesta ajatuksesta ja kaatuu sitten kuolleena maahan. Hänet kannetaan ulos.)

2.

TAITEILIJA: Minä olen taiteilija.

TYÖLÄINEN: Ja minun mielestäni sinä olet p---a!

(Taiteilija valahtaa kalpeaksi kuin lakana, huojuu kuin ruohonkorsi ja kuolee äkkiä. Hänet kannetaan ulos.)

3.

SÄVELTÄJÄ: Minä olen säveltäjä.

VANJA RUBLJEV: Ja minun mielestäni sinä olet  p---a!

(Säveltäjä vajoaa raskaasti huokaisten kasaan. Hänet kannetaan muitta mutkitta ulos.)

4.

KEMISTI: Minä olen kemisti!

FYYSIKKO: Ja minun mielestäni sinä olet p---a!

(Kemisti ei sano enää sanaakaan vaan tömähtää raskaasti lattialle.)

Daniil Harms: Sattumia