Spomenka  Stimec on mielestäni uudemman esperanto-kirjallisuuden tärkein henkilö, oikea johtotähti. Hän on syntynyt Kroatiassa 1949, ja valmistui filologiksi Zagrebin yliopistosta. Esperantoon hän tutustui jo 16 -vuotiaana. Hän on julkaissut esperantoksi useita teoksia, ensimmäinen ja ehdottomasti paras oli "Varjo sisäisessä maisemassa", myöhemmin ilmestyi  mm. kaksi matkakirjaa, "Lähettämättömät kirjeet Japanista" ja "Muistojeni maantiede". Erityisesti jälkimmäinen teos on esimerkki hajanaisten kokemusten suppenemisesta kohti todellista todellisuuden kokemista, kohti elämän praktista tarkoitusta. Kun matkustaa niin ymmärtää. Kun lukee matkakirjoja, niin matkustaa ja myötäymmärtää. Spomenka on myös kirjoittanut elämänmakuisen elämäkerran isoaidistään ("Tena, koti Keski-Euroopassa"), henkilökuvan suuresta äidistä, jonka keskieurooppalaisuus on yleiseurooppalaisuutta. EU oli jo aikoja sitten..

Odotan, odotan. Toiveissa on, että hän vielä tuo luettavaksi uutta tekstiä. Monta vuotta on jo kulunut hänen viimeisimmästä teoksestaan. Nyt olisi aika.

 

Viimeksi luin viimeiset sanat kirjasta  "Muistojeni maantiede":

"Kuka tietää missä, kuka tietää milloin luet tämän kirjan. Missä tahansa, kunhan et väestösuojassa.

Allekirjoitan tämän rivin toivo mielessäni. Koska jos kirjoja luetaan, elävät sekä kirjat että kirjailijat.

Zagreb, 19.10.1991 Spomenka Stimec"

Geografio de miaj memoroj, Pro Esperanto:Vieno 1992.