Jaan Kaplinski on virolainen intellektuelli. Enempää en häntä tyypittele, koska J.K. haluaa olla ennen kaikkea ihminen, ei mies, kirjailija, runoilija, filologi, filosofi tai mitään muutakaan erityistä.

Kaplinskin kirja "Kirje isälle" on ilmestynyt suomeksi v.2005. Takakannen mukaan kyseessä on "intiimi kertomus Stalinin leireille kadonneen isän etsinnästä". Yhtä paljon kirja sisältää myös kadonneen elämän ja elämantavan etsintää, yhtä paljon siinä on luopumista maailmasta kuin luopumista isästä. Kirjalle olisi käynyt otsikoksi mainiosti myös "Kirje itselle".

"Minulta jää maailma parantamatta ja pelkään, että se onkin tuhoutumassa. Juuri se tuottaa minulle eniten tuskaa. En pysty seuraamaan, kuinka luonto, elävä ympäristö jossa olen kasvanut, nyt taantuu ja katoaa joka puolella meidän ahneutemme ja typeryytemme takia."

"Eurooppa on kaiken muun ohella myös imperialismin kotimaa par excellence. Eurooppa on löytänyt ja alistanut itselleen muun maailman, Eurooppa on syypää useimpien kulttuurien, kielten, mutta myös lajien hävittämiseen."

Kirjan loppusivuilta löytyy mielenkiintoista tietoa pihlajasta. Pihlajan pyhyydestä lauletaan 1800-luvun alun virolaisessa kansanlaulussa "..pyhät pihlajat mäellä, pyhät oksat pihlajassa...". Kaplinskin mukaan pihlajat olivat pyhiä siksi, että pihlajanmarjojen päässä voi nähdä ristin, joka on jäänne kukan verholehdistä. Mutta pihlajaan liittyy muutakin: pihlajankukkien suolainen tuoksu muistuttaa tiettyä tuttua tuoksua...Ensi kesänä kyllä haistelen pihlajankukkia ja tutkin pihlajanmarjoja tarkemmin.

 

Jaan Kaplinski: Kirje isälle. Otava. 2005.