Tuula-Liisa Varis kirjoitti lukukokemuksistaan kolumnissaan Viikkolehdessä 9.10.2005 luettuaan Bo Carpelanin kirjan  Kesän varjot: "Carpelanin kyky "virittää" lukijansa on ainutlaatuinen. Sitä voisi verrata hyvään konserttikokemukseen: musiikki saa aivot liikkeeseen niin, että konsertin jälkeen tuntee itsekin olleensa sitä soittamassa. Carpelanin proosa ei ainoastaan "lue" lukijaansa. Se "soittaa" hänet." Tämän luettuani muistin Kaplinskin esseet. Jaan ja Kalle keskustelevat meille vieraista asioista, meille vieraassa ympäristössä ja ajassa. Ja sitten kuitenkaan ei aivan niin. Assosiaatiot tunkevat tahtomatta tajuntaan, tosin hieman hajanaisesti ja atonaalisesti.

 

Jaan Kaplinski:

Ajatustenvaihto jatkuu (1972)

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan arvostelu Kalle Istvan Ellerin kirjoituksesta "Maarahvast", olin todella pulassa. Tiedän ehkä liiankin hyvin, kuinka paljon yllätyksiä , ymmärtämättömyyttä ja pahaa mieltäkin sellainen kirjoitelma voi synnyttää. Kuitenkin ajattelin, että olisi ollut sääli, jos sellainen kirjoitus ei olisi ilmestynyt. Sillä vaikkakin Kalle Eller uhraa monet tosiasiat ja totuudet puolustaessaan omaa näkökantaansa, on hänen kirjoituksessaan ja kirjoittamisessaan jotakin, joka minua miellyttää.

Erityisesti se, että hän on syvästi miettinyt kieltä ja arvioinut sitä uudelleen. Ellerin eestin kieli on pienen harjoituksen jälkeen mukavaa luettavaa: Tuntuu että tekijän pyrkimys ja tulos sointuvat hyvin yhteen. Ja tosiaankin, kuka voi väittää, että eestin kieli on valmis? Valmis kieli on kuollut kieli, niin kuin valmis koira on kuollut koira. Ja kirjakielemme valvojien arvokkaaseen hitauteen ja maltillisuuteen kuuluisi kyllä liittää aimo annos Ellerin tai jonkin toisen luomisvoimaa.

Ilman runoutta kieli alkaa haista. Runous alkaa sanasta, sana pitää välillä repiä irti vanhasta yhteydestään ja sen voi uuden johtopäätteen avulla laittaa uuteen paikkaan. Ja ihme kyllä - se sointuu uudella tavalla ja miellyttävästi..

Nyt jutun sisällöstä. Kirjoittaja tuntee liian vähän kulttuurimme synnyttäneiden ja säilyttäneiden voimien ja olosuhteiden taustaa. Vaikkakin isovanhemmat ottivat omakseen saksalaiset vaatteet ja laulut, ei se johtunut heidän oikustaan eikä saksalaisten pakottamana, vaan koko maakansan historiasta. Historiaa voi katua, mutta se on olemassa sellaisena kuin se on, ja sen kanssa että se on olemassa, pitää voida elää sovussa.

Mutta on eri asia, pitääkö meidän olla sovussa kaikkien niiden mauttomuuksien ja typeryyksien kanssa, joita meille on Saksasta tullut rikkaruohona viljan siementen seassa. Näistä typeryyksistä Kalle Eller puhuu osuvasti ja oikein, kuitenkin mielestäni liioitellen oman kulttuurimme ja vieraslainojen vastakkaisuutta...(jatkuu)...

Jaan Kaplinski: Köik on ime. "Eesti mötteloo" -sarja. Ilmamaa 2004. Tartu.

 

Kalle Istvan Ellerin kirjoitus "Maarahvast" löytyy osoitteesta http://www.suri.ee/etnofutu/vanaisad/maarahvas.html